Facebookissa käytiin keskustelu. Sen perusteella sain nimikkeen "omaperäinen", josta heti ylpistyin. Tarkemmin asiaa mietittyäni aloin kuitenkin epäillä oliko syytä sittenkään ottaa kukka rintaan tästä asiasta.
Omaperäinen on kummallinen sana. Kyseinen sana on samaa sukua kuin kuin ilmaisu: "...tämä on vain minun mielipiteeni", aivan kuin sanojalla voisi olla mitään muuta.
Mitä ihminen siis voisi olla muuta kuin omaperäinen? Toisperäinen? Kuullostaa siltä kuin olisi lainannut jonkun istumalihakset omaan käyttöönsä - mitenhän moinen muuten mahtaisi onnistua? Muuperäinen? Itseperäinen?
Jos perse-vertaukset jätetään sikseen niin omaperäinen -sanasta kuoriutuu olettamus ihmisen poikkeavuudesta. Kontekstista riippuen sillä tarkoitetaan joko hyvää tahi pahaa. Minuun kohdistunut omaperäisyys oli kiittelevää ja ylistävää, onneksi. Silti sanan käyttötarkoitus on hatara. Sillä eikö kuka tahansa täytä omaperäisyyden kriteerit? Ja ne voi kuka tahansa toinen huomata joka onnekseen kyseisen yksilön kanssa on tekemisissä? Saattaapi toki olla että siihen menee aikaa, toisilla omaperäisyys on aivan pinnassa ja toisilla vastaavasti hippasen syvemmällä. Silloinpa sanan kaksijakoisuus tuleekin vahvasti esille, kun kahvitauolla tätä sanaa käyttää; oliko nyt hyvässä vai pahassa sanottu meidän helpdesk -Jarmosta tämä?
